Joensuu, Koivupiha

Eeva Riikonen, kuvataiteilija

Olin mukana Keinun pilottihankkeessa, joka käynnistyi 2004 huhtikuussa ja jatkui vuoden 2005 kevääseen. Silloin projektin rahoitus oli Pohjois-Karjalan taidetoimikunnan. Taidetoimikunnan tarkoitus oli alueellisesti edistää taidetta, kulttuuria, taiteilijoiden asemaa ja työllisyyttä. Koivupihan palvelutalo oli mukana pilottihankkeessa jo tuolloin.

FAKTAT

Koivupihan palvelutalo sijaitsee Joensuun keskustassa, Kirkkokatu 13:ssa. Koivupihasta keinussa oli mukana neljä osastoa, joissa vanhuksia yhteensä noin 60. Hoitohenkilökunta tekee 3-vuorotyötä. Oma työaikani Koivupihassa oli 2h30min/vko. Paikka ja osa henkilökunnasta ja vanhuksista olivat minulle entuudestaan tuttuja, joten Koivupihaan meneminen oli helppoa ja tunsin olevani tervetullut.

ALKUSUUNNITELMA

Koivupihan 4krs:ssa on katettu parveke (noin 30m²). Lähinnä romuvarastona toimineesta parvekkeesta päätimme yhdessä hoitajien ja vanhusten kanssa kehittää viihtyisän ja toimivan oleskelutilan ympärivuotiseen käyttöön. Parveke tulisi toimimaan helposti saavutettavana ulkoilu- ja oleskelutilana, helpottaen henkilökunnan arkea ja tuoden vaihtelua ja iloa vanhuksille ja heidän omaisilleen.

TOIMINTA

Ryhmäkuvaus: Keinuryhmäni koostui vanhuksista, jotka vointinsa ja innostuksensa mukaan halusivat osallistua tapaamisiin. Keinupäivä oli syksyllä keskiviikko ja tapaamisaika klo 9.30 - 12.00. Vuodenvaihteessa päivä muutettiin perjantaiksi, koska arkitoimet (esim. sauna) olivat esteenä tapaamiselle. Ryhmän koko vaihteli 1-15.

Henkilökunnan osallistuminen oli vaihtelevaa. Jo pilottivuoden aikana merkittäväksi haasteeksi nousikin henkilökunnan sitouttaminen. Hoitajien työtaakka ei pilotissa eikä tällä kertaakaan antanut myötä osallistua riittävästi toimintaan. Toisaalta myös vuorotyön tuoma epäsäännöllinen rytmi oli vaikeuttamassa henkilökunnan osallistumista keinuun.

Syksy

Suunniteltiin ja rakennettiin parveketta talvipuutarhaksi. Työhön osallistuivat vastuuhoitajat ja vanhukset. Suunnittelu tapahtui keskustellen teemoina jokaisen omat kokemukset kasveista ja kodikkuudesta, juhlista ym. Parvekkeelle tuotiin havupuita, oksia, jouluvaloja ja tallilyhtyjä sekä vanhusten ja hoitajien yhdessä tekemä ”Tähtitaivas” maalaus.

Keskustelujen ja pienten yhteisten askareiden (leivonta, juhlakoristelu ym.) yhteydessä nousivat myös erilaiset Koivupihan arjen ongelmat esiin. Työn lomassa rupatellen moni kipeä asia kääntyi kuitenkin positiiviseksi. Tapaamisissa vierivät ilon ja surun kyyneleet, joita yhdessäololla ja kuuntelemalla pyyhittiin.

Järjestimme itsenäisyyspäiväjuhlat ja joulujuhlat. Kaupunginorkesterin vierailu oli myös sykähdyttävä ja odotettu tapahtuma. Iiksenvaaran koululaiset vierailivat juhlissamme jouluna ja pääsiäisenä. Olimme myös kirjeenvaihdossa lasten kanssa. Parvekkeen eli talvipuutarhan löysivät myös omaiset tapaamispaikaksi, josta tuli uusi suosittu kohde Koivupihassa. Viikoittaiset keinutapaamiset nivottiin parvekehankkeen ympärille, toimintamme oli prosessi kohti kukoistavaa ja toimivaa kesäpuutarhaa.

Kevät

Istutimme pistokkaita ja kylvimme kukkien siemeniä. Pääsiäiseksi kasvatimme raeruohoa ja sokeriherneitä. Vanhukset ja hoitajat huolehtivat taimien kastelusta ja hyvinvoinnista. Parvekkeelle hankittiin köynnösritilät ja vanhoja kalusteita maalattiin. Keinutapaamisissa seurasimme kasvun edistymistä, napostelimme sokeriherneenversoja ja jatkoimme suunnittelua unelmoiden kesästä.

Keinutoimintana osastojen oleskelutilat eli viherhuoneet sisustettiin toimivammiksi viriketoimintoja ajatellen. Parvekkeelle hommattiin lämmittimet ja pistorasiat. Teimme myös yhteistyötä Iiksenvaaran koululaisten sekä Linnunlahden vanhainkodin kanssa. Toiminta suunniteltiin vanhusten kanssa. Jokaisen kerran tekemiset ja puhe kuljettivat keinua seuraavaan tapaamiseen, olimme prosessissa.

HENKILÖKUNTA

Henkilökunnan innostamiseksi järjestettiin tyky-päivä Botaniaan. Olimme suunnitelleet päivän yhdessä Linnunlahden keinutaiteilija Outi Juurikaisen kanssa. Päivä oli yhteinen Linnunlahden ja Koivupihan hoitajille. Ohjelmaan kuului tutustuminen puutarhaan, valokuvaus- ja sanataidetehtäviä sekä pullakahvit.

Hoitajat eivät arkityönsä vuoksi päässeet osallistumaan keinutoimintaan kuin satunnaisesti. He eivät mielestäni päässeet keinuun mukaan. Kuukausittain toistuvat kehittämispäivät olivat ehkä se anti, mitä he keinusta saivat, ja niihinkin päiviin osallistuivat vain vastuuhoitajat. Keinu asioista tiedottaminen osoittautui ongelmalliseksi.

MITÄ OLISIN TEHNYT TOISIN

Viikkotyötuntieni vähyyden takia toiminnan analysointi ja purku hoitajien kanssa jäi vähiin. Henkilökunta ei päässyt prosessiin täysillä mukaan. Sen vuoksi myös keinutapaamisissa nousseet epäkohdat jäivät henkilökunnalle vieraiksi emmekä voineet kunnolla puuttua niihin ja saada aikaan muutosta.

Tavoitteeni oli innostaa henkilökunta ja vanhukset mukaan prosessiin: parvekkeen rakentamiseen, vaikuttamaan omalla tekemisellään ja kuuluksitulemisilla. Tämä oli liian suuri tavoite näillä keinuviikkotunneilla ja koko keinuhankkeen lyhykäisyyden vuoksi. Vanhusten kanssa homma toimii, mutta hoitajia en saanut mukaan. Vain vastuuhenkilöt toimivat kanssani. Toisaalta keinu oli ”ylimääräistä” työtä myös heille, arkiaskareitten lisäksi. Työvuorolistoissa ei noteerattu selkeästi keinupäivää.

Talvipuutarhan jatko on kyseenalainen siinä muodossaan, missä se nyt toteutettiin, sillä se on liian työläs toistaa henkilökunnan toimesta. Tällä hetkellä parveke elää muutosta talvipuutarhasta kesäpuutarhaksi. Moni asia jää kesken; kuka ehtii kastella kukat, kuka kuljettaa vanhuksia parvekkeelle, ketä parveke kiinnostaa?

Visioni keinusta, jos jatkaisin Koivupihassa keinutaiteilijana vuosia

Rajaisin työskentelyni kohderyhmän alussa selkeästi hoitajiin. Oleilisin ja jututtaisin heitä kaikesta mahdollisesta Koivupihaan liittyvästä ja muustakin. Antaisin aikaa ideoiden syntyä hoitajista itsestään. Viikkotyötuntimääräni olisi ainakin 4 x 5h + suunnittelutunnit. Ottaisin vanhukset mukaan suunnitteluun yhdessä hoitajien ja johtajan kanssa. Kannustaisin avointa keskustelua, kiireetöntä ilmapiiriä ja sitoutumista.

Yhdessä kokeminen kuljettaa keinulaisia turvallisesti eteenpäin. Polku on kivinen ja mutkikas mutta, jos olemme matkalla taiteen siivittäminä, lopputulos on palkitseva: prosessin voimauttamina ja innoittamina mikään ei ole mahdotonta.

Katso Eeva Riikosen sivut

Kuvia Koivupihasta